Siinä sitten meni kevään mm-kisat ja leijonilta meni mitalit ohi suin. Harmittaa kyllä vähän leijonien puolesta, mutta toisaalta, sitä saa mitä tilaa. Pronssipelissä Suomi ei ollut vahvimmillaan heti alusta lähtien. Tätä tarvitaan aina kun pelataan mitaleista. On todella tärkeää myös muistaa, että suomella oli kisoissa mukana 12 ensikertalaista. Monet juuri tästä mm-kisa joukkueesta eivät tule koskaan pelaamaan mm-kisoissa. Neljäs sija tällä joukkueella on kyllä todella kova suoritus, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ruotsi sen sijaan voitti sitten mm-kultaa. Eihän sille voi yhtään mitään, jos joukkueessa on kaksi pelaajaa jotka ovat niin paljon parempia kuin kaikki muut. Puhun tietenkin Sedin kaksosista. Nämä herrat tienaavat yhteensä tuplasti enemmän kuin koko Suomen joukkue ja valmennusjohto yhteensä. Huimia pelaajia, ei voi muuta sanoa.
Onneksi jo vuoden päästä pelataan sitten jo seuraavat mm-kisat, jolloin suomella on taas mahdollisuus korjata tilanne. Harmittaa ja ketuttaa kun ei voitettu sitä välierä ottelua ruotsia vastaan. Se vasta harmittaa. Ei saatu edes yhtä ainoata maalia. Siellä maalissahan seisoi kuitenkin Jonas Ehnroth, joka on suhteellisen lupaava pelaaja. Ei nyt mikään huippu, mutta kuitenkin lupaava maalivahti. Hän pelaa tällä hetkellä Buffalo Sabres NHL joukkueessa kakkosmaalivahtina. Hän ei saanut paljoakaan peliaikaa tällä kaudella, sillä Buffalon ykkösvahti on Ryan Miller, joka kuuluu NHL:n parhaimmistoon. Seuraavalla kaudella Ehrnoth saa varmasti enemmän peliaikaa.
Suomen joukkueesta pirtein pronssipelissä oli Mikael Granlund. Toivottavasti Mikke nousisi omalle tasolleen ja alkaisi mättämään paljon pisteitä NHL:ssä. Saa nähdä, tuleeko hän nousemaan niin suureksi tähdeksi, kuin mitä hänestä odotetaan!