Kesäpaikkaa korjaamassa

vanha huvila

vanha huvila

Nyt tulee tarinaa kesäpaikan korjauksesta ja siitä, kuinka hauskaa se voi parhaimmillaan olla. Meillä on vanha 1920-luvulta oleva maalaistalo kesäpaikkana ja siellä on jo oltu muutamia kesiä ja katseltu että minkälaista ja tyyppistä korjausta talo kenties tarvitsee. Nyt sitten päätimme tänä kesänä, että nyt olisi aika ryhtyä tuumasta toimeen ja ensimmäisiksi projekteiksi valikoituvat lasikuistin restaurointi sekä ikkunoiden ja ovien maalaus.

Olemme siinä mielessä olleet onnekkaita, että löysimme kohtalaisen helposti talon joka vastasi toiveitamme ja jota ei oltu ns. korjattu pilalle. Halusimme kesäpaikkaa ostaessamme ehdottomasti että talossa olisi tallella sekä alkuperäiset ikkunat ja puitteet sekä ovet. Mikään ei näytä kauniimmalta kuin valo, joka siivilöityy käsinpuhallettujen ikkunalasien läpi. Tämän takia ikkunoiden restauroiminen olikin meille jo alusta asti selkeä juttu, jonka halusimme  ehdottomasti tehdä.

Syy miksi sitten emme aikatauluttaneet remonttiimme muita korjauksia, on se että puiset ja vanhat ikkunapuitteet ja ovet ottavat jonkin verran aikaa ja kaikki tehdään perinteiseen tyyliin käsityönä ja perinteitä kunnioittaen. Esimerkiksi maalit valitsimme Perinnetaidon valikoimista, joissa on varaa valita. Toinen syy hitaalle aikataululle on se että lasikuistissamme on lukematon määrä pieniä ikkunaruutuja ja näin ollen myös ikkunapuitteita löytyy varsin mukava määrä. Kolmas eikä vähäisin syy oli se, että halusimme tehdä remonttia rauhassa ja ilman minkäänlaista kiirettä, sillä meille se on enemminkin harrastus ja tapa viettää aikaa, kuin kiireinen ja stressiä aiheuttava projekti.

Joka tapauksessa odotimme remontin alkua innokkaina ja olimme kumpikin saaneet onneksemme lomaa yhteensä viisi viikkoa ja mikä vielä upeinta, samaan aikaan. Vihdoin sitten koitti kauan kaivattu kesäloman ensimmäinen päivä ja koko valtava kuorma, sekä koiramme oli pakattu autoon. Takakontti tursuili tapansa mukaan tavaraa, sillä tällä kertaa toivoimme että emme juurikaan joutuisi viiden viikon aikana palaamaan kaupunkiin. Aioimme metsittyä oikein kunnolla ja jopa nauttia siitä. Ajomatka kesti reilut kaksi tuntia, viimeiset puolitoistatuntia olivat hiekkateitä. Matka meni kuitenkin rattoisasti kun ikkunat olivat auki Suomen kesän kaikki valloittavat tuoksut iskivät tajuntaamme.

Vihdoin saavuimme perille ja joka ainoa kerta, talo aiheutti minussa saman ihanan levollisen ja samalla iloisen tunteen, kun näin sen pilkistävän koivikon keskeltä ja järvenselän välkkyvän taka-alalla. Kaikki tavarat ulos saatuamme päätimme että mikään ei nyt tuntuisi mukavammalta kuin pulahtaminen järveen. Pyyhkeet mukaan ja juoksujalkaa saunalle, jossa silkkiuikkuperhe uiskenteli kaislikossa ja lokkien tuttu kirkuna täytti taivaan. Ensimmäinen pulahdus veteen sai ainakin minut suorastaan euforiseen tunnelmaan, jonka ei toivonut koskaan loppuvan. Olimme jo edellisenä iltana sopineet että ensimmäinen päivä olisi vain paikkojen kuntoon laittamista ja rentoutumista, ilman että remonttia otettaisiin edes puheeksi. Mutta olimme niin innoissamme alkavasta projektista että uinnin ja päiväkahvin jälkeen sormet jo syyhysivät ikkunanpuitteiden kimppuun.

Päätimme siis muuttaa suunnitelmaamme ja aloitimme vanhan maalin raaputtamisen pois ikkunanpielistä. Aloitimme lasikuistista, sillä sen ikkunat saimme helpoiten siirrettyä pois paikoiltaan, eikä haitannut vaikka siinä ei olisi hetkeen ikkunoita laisinkaan. Maali irtosi tosi hyvin, sillä aurinko ja Suomen neljä vuodenaikaa olivat tehneet tehtävänsä. Vain väillä joutui käyttämään “lievää väkivaltaa” saadakseen maalin irtoamaan. Aika kului kuin siivillä, mutta onneksi Suomen kesäyö on valoisa, sillä meillä riitti energiaa puuhasteluun loputtomasti. Välillä kävin laittamassa uudet perunat tulille ja nautimme pikaisen lounaan sillin kera. Mieleen tuli monta kertaa ajatus, että voiko ihmisen elämä olla enää yhtään parempaa kuin ne hetket joita meillä siinä yhdessä taloa kunnostaessamme oli. Koiramme Miska juoksenteli vapaana ja selkeästi sekin nautti olostaan maalla. Välillä se kellahti ruohoon ja katseli taivaalle ja sinertyvää kesäiltaa ja välillä näimme sen juoksevan iloisena vaaleankeltaisen sitruunaperhosen perässä.

Vihdoin päätimme että ehkäpä olisi paras vetäytyä nukkumaan, ettemme menettäisi kaunista kesäaamua, jonka viehkeydestä sai talvisin ja kaupungissa vain haaveilla. Puhtaat ja valkoiset lakanat tuntuivat ihanille kun köllähdimme sänkyyn. Vanha hirsitalo huokui rauhaa ja ilma oli juuri sopivan viileä nukkumiseen. Jossain metsänreunassa kukkui vielä käki 15 kertaa, ennen kuin sekin päätti ummistaa silmänsä hetkeksi.

Aamulla heräsimme valkoisten verhojen välistä pilkistävään aurinkoon, ja vaikka kello oli vasta kuusi, auringon säteet lämmittivät ihanasti. Viisi viikkkoa lomaa ja ihanaa remontointia edessäpäin, ajattelin kun venyttelin sängyssä. Pian ihana tuoreen kahvin tuoksu täytti tuvan, kun kahvi porisi keittiössä ja eilen matkalla ostettu ruisleipä oli viipaloituna tuvan pöydällä yhdessä juuston, meetwurstin ja kurkun kanssa. Emme malttaneet edes juoda aamukahveja sisällä, vaan päätimme mennä talon rappusille nauttimaan sekä aamiaisesta että kesäaamusta.

Miska oli jo täynnä energiaa ja hyppeli niityksi muuttuneella nurmikolla innoissaan. Heittelimme sille keppiä hetken ja sitten päätimme taas aloittaa ihanan projektimme. Lasikuistin ikkunat alkoivat olla jo aika hyvälä mallilla maalinpoiston suhteen, joten päätimme että nyt olisi aika irroittaa vielä lopuista ikkunoista kaikki irtoavat metalliosat, kuten salvat ja saranat. Minä sain tehtäväksi poistaa niistä maalin ja ruosteen, joka tapahtui niin että upotin ne viemärien avaamiseen tarkoitettuun nesteeseen. Olimme kuulleet tästä vinkistä perinnemestarilta ja se todella tuntui toimivan hyvin. Ei aikaakaan kun kaikki vanha maali ja ruoste oli pois ja metalliosat olivat valmiina seuraavaa vaihetta varten. Sillä aikaa kun itse kikkailin metalliosien parissa oli mieheni aloittanut ehkä kaikkein hitaimman työvaiheista, eli pokien puuosien rikkinäisten tai märäntyneiden osien korjaamisen. Tämä oli työvaihe, jossa en oikein osannut olla avuksi, sillä vaikka rakastankin remontointia ja kaikenlaista puuhastelua kotona, en ole kuitenkaan mikään puuseppä.

Koko loman jatkoimme samaa rataa ja nautimme joka hetkestä. Aamulla ensin aamu uinnille, sitten aamukahvit ja tämän jälkeen innokkaana työn kimppuun. Neljän viikon jälkeen talo alkoikin jo näyttää ihna toisenlaiselle, kun sen ennen haalistuneet puuosat olivat saaneet uuden ja puhtaan valkoisen värin. Luontokin oli juuri silloin vehreimmillään ja oli todellinen ilo katso omien kättensä jälkiä. Tämän loman päätyttyä olimme energisempiä kuin koskaan ja mieltä lämmitti vielä pitkään  muistella tuota kesälomaa. Ensikesänä tavoitteena on koko talon maalaus ja jos se on yhtään niin hauska projekti kuin viimekesäinen olemme todella onnekkaita!